Yrittänyttä ei laiteta – keräkaalin kotikasvatus kunniaan
Parisataa vuotta sitten keräkaali kuului jokaisen itseään kunnioittavan kaupunkilaisporvarinkin keittiöpuutarhaan, kasvitarhoja ei turhaan kutsuttu kaalitarhoiksi. Nykypäivänä kaali ei ole erityisen kovin suosittu kasvatettava kotipuutarhoissa, sillä se on tilaa vievä ja vaativakin kasvatettava, etenkin jos taimet kasvattaa itse siemenestä.
Todellinen kaalin ystävä kuitenkin kasvattaa kaalivarastonsa itse. Kotikasvattajan kaalivuosi alkaa talvella, joten valmistautuminen kannattaa aloittaa välittömästi.
Mistä liikkeelle?
Tarkkoja ohjeita kaalien kasvatukselle kotipuutarhassa on nykypäivänä saatavilla tietenkin internetistä. Vaihtoehtoisesti aihetta voi opiskella vaikka vuonna 1948 ilmestyneestä, Mandi Hannulan ja Alli Wiherheimon toimittamasta Emännän tietokirjasta (WSOY). Kaalille kymmenisen sivua omistaneen tietokirjan puutarha-asiantuntija Frans Salosen jämäkät ohjeet pitävät yhä kutinsa.
1. Kaikkien kaalin taimien kasvatus käy samalla tavalla. Myöhäisten keräkaalien ja ruusukaalien kylvö on tehtävä huhtikuun alkupuolella. Aikaisten keräkaalien ja kukkakaalien siemenet on joissakin tapauksissa kylvettävä jo maaliskuun puolivälissä. Voimakkaimmat taimet kehittyvät kylmälavassa. Lavamullan ei tarvitse olla hienoa eikä kuohkeata, pääasia on ettei siinä ole tuoretta lantaa eikä runsaasti muitakaan eloperäisiä aineita. Kalkkia on sekoitettava multaan 100 grammaa neliötä kohden, mieluiten jo syksyllä.
2. Ennen kylvöä tasoitetaan ja hienonnetaan mullan pinta. Siemenet kylvetään riveihin. Vaot siemeniä varten painetaan teräväsärmäisellä laudanpalasella noin 5 sentin päähän toisistaan. Neliömetrille kylvetään 4-5 grammaa. Siemenet peitetään hieman alle sentin syvänä.
3. Taimien hoidossa on tärkeintä runsas tuuletus ja valo sekä lavamullan pitäminen mahdollisimman kuivana. Taimelle tulon jälkeen pitää lavaa runsaasti tuulettaa, vieläpä öisinkin jos sää on lämmin. Taimia ei tarvitse kasvatusaikana kastella. Tiheä taimisto harvennetaan aikanaan siten, että taimien väliä riveissä jaa kolmisen senttiä.
4. Kaalien taimien kouluttaminen ei ole tarpeellista lukuun ottamatta varhaiskaalin taimia. Ennen avomaalle istuttamista totutetaan taimet ulkoilmaa kestäviksi pitämällä lava ilman ikkunoita öisinkin.
5. Kaalit menestyvät parhaiten voimakkaassa typpipitoisessa maassa. Kaali kasvaa hyvin savipitoisessa hikevässä multamaassa. Varsinkin kukkakaalimaan tulee olla kosteutta hyvin säilyttävää. Löyhä hiekkamaa ei sovellu kaalille. Kaali menestyy parhaiten maassa jonka PH-luku on noin 6. Tarpeen tullen maan happamuutta vähennetään kalkitsemalla. Kaalimaan kalkitsemista voidaan muutenkin suosittaa.
6. Kaalintaimet istutetaan avomaalle tavallisesti toukokuun lopussa. Taimet istutetaan mieluiten tasamaahan. Rivien pitää olla suoria ja niiden välien eri lajien ja lajikkeiden suuruudesta riippuen 30-70 senttiä. Taimet sovitetaan riveissä yhtä pitkin matkojen päähän kuin rivien välit ovat ja tavallisesti lomittain. Kunkin taimen juurelle tulee pitää jättää matala kuoppa kasteluvettä varten. Heti istutuksen jälkeen taimia kastellaan runsaasti.
7. Tärkeintä kasvukaudella on maan pintamuokkaus: haraus, kuokinta sekä kastelu. Kukka- ja kyssäkaali tarvitsevat kasvukaudella runsasta kastelua. Muut lajit tavallisesti menestyvät tyydyttävästi ilman kastelua. Kesälannoitus vaikuttaa kasvuun edullisesti.
8. Varhaiskeräkaalia voidaan tavallisesti korjata käyttöä varten jo heinäkuun puolivälistä lähtien. Talvikäyttöä varten korjataan keräkaalit vasta syysmyöhällä. Kaalien kuvut leikataan ohuteräisellä veitsellä varsistaan poikki.
9. Kaalit säilytetään kuivailmaisessa viileässä kellarissa tai huoneessa. Kuvut sovitetaan hyllyille, rimatelineille tai kasataan, mieluiten kuivia olkia eristyksenä käyttämällä. Talven kuluessa on kaaleja usein tarkkailtava ja pilaantuneet lehdet on poistettava aikanaan.
Mikä lajike?
Lajikkeiden osalta ammatti- ja kotitarveviljely erosivat toisistaan 1980-luvulla, kun ammattilaisille jalostetut hybridisiemenet yleistyivät. Kotipuutarhurilla on kuitenkin hyviä syitä pysytellä perinnelajikkeissa. Ensinnäkin ne kasvavat epätasaisemmin eli ne valmistuvat vähin erin korjuuvalmiiksi. Perinnelajikkeet eivät tuota huippusatoja, mutta toisaalta eivät kärsi epäedullisista ja vaihtelevista kasvuoloista niin paljoa kuin hybridit.
Perinnelajikkeista ei myöskään ole vähennetty jalostuksella kaalien glukosinaatteja eli niissä on makua ja terveyttä edistäviä aineita periaatteessa vielä enemmän. Glukosinaatit suojaavat kasveja tuholaisilta ja taudeilta mikä on kotikasvattajalle tärkeää.
